Olemus
niin hauras
niin hento<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Askel
niin ilmava
linnunlento
Kieli
niin vieras
niin vento
hunnun kätkössä ainiaan
kaunotar tuo vieraan maan
* * *
ei yötön yö
vaan päivätön päivä
taivaan rannassa enää auringon häivä
tumma verho
siinä tähtien kultainen kerho
kuunsäteet vain maahan lyö
* * *
Kitaran kieli
väreilevä musiikin virta
suloisten sävelten silta
Kitaran sointu
kitaran laulu
teräksinen
akustinen
pehmeä myötäilevä voima
kujeileva, vakava, ilkamoiva
tahtojen, tunteiden tulkintaa
ilojen, surujen kahlintaa
Se on kitaran kieltä
* * *
Miksi joskus
ei millään jaksa edes kuunnella ketään
Miksi joskus
puhelinluuri iskeytyy alas kuin itsestään
Miksi joskus
on niin vaikea ymmärtää mitään
Miksi joskus
kaikki on niin väärin,
kun aurinkokin laskee itään...
* * *
Miten pienestä on ihmisilo kiinni
vilpittömästä ensihymystä
apilankukista ympärillä
auringonsäteistä
kuunvalosta
päivästä
yöstä
ilo
* * *
Se on riivattu esine.
Tuijotat sitä
ja se vain sinua pilkkaa.
Lähtösi hetkeä odottaa,
ja vasta sitten ääneen pirahtaa.
Istut vieressä
ja se vain kököttää äänetönnä
itsekseen myhäillen
juoniaan kehitellen
tukkien linjat
ettet vaan saisi soittaa
ja kun lähtösi koittaa
niin
se soi.
Ja sinä juokset
jollet kompastu mattoon eteisessä
niin varpaasi runnot kynnyksessä
mutta jos et niin
Se lassoaa sinut johdollaan
ja vaikka selviäisitkin
kuuluu vain
tuut
tuut
tuut
* * *
Höyhenenkevyt hipaisu
untuvaisella iholla
herkkä hyväily
silkkisellä pinnalla
värähtää
vapisee
kosketus
* * *
Muurahaissovhoosi
keskellä metsää
korkea, kerroksittainen
Tieverkosto
mättäiden ympärillä
kierrätystä
uudelleenrakennusta
Me ihmisetkö muka ainutlaatuisia?
* * *
Tuolinkarmilla pusero
ovenrivassa pyyhe
pöydän kulmalla kirjaston kirja
hallittu sekasorto
on kotoisaa
kaikella on paikkansa
epäjärjestyksessäkin
Vai oletko nähnyt kirjaa ovenrivassa?
* * *
Rakkaani
missä viivyttelet?
Etkö näe, että jo tuskissani harhateille astelen,
kun sinua etsin?
Etkö näe, kuinka sydämeni katkeroituu
lyönti lyönniltä
isku iskulta,
kun jälleen kerran huomaan,
että se et ollutkaan sinä?
Etkö huomaa minua joukosta muiden,
vaikka kuinka koitan erottautua?
Etkö todellakaan näe minua?
Rakkaani-
hanki lasit!
* * *
