Rakkaus ilman vastakaikua<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
raastaa sisältä,
polttaa, kärventää.
Turruttava kipu,
joka hajottaa
heikentää
vie voimat,
vie halun elää huomiseen
tukehduttaa
kuivettaa
kutistaa
olemattomiin.
* * *
Naamioni takaa
minä sinua katselen
hymyilen,
lupaan olla kaverisi.
Mutta se ei ole totta.
valehtelen,
miten haluaisinkin omistaa
sinun rakkautesi.
* * *
Minä en onnistu sinua pettämään,
silmieni säihke viestii totuuden.
Totuuden niistä tulisista tunteista,
jotka sisälläni myllertävät,
odottavat,
että vapauttaisin ne,
antaisin niiden syöksähtää kimppuusi,
kietoutua ympärillesi.
Mutta sinä et anna minun tehdä sitä.
Et anna lupaa rakastaa.
* * *
Rakkauden kaipuu
kukkiva puu
rakkauden tuska
tunteiden ruska
elämän kesä kellastuu.
* * *
Älä astu veneeseeni
sillä minä kaadan sen,
että me molemmat hukkuisimme,
jotta edes hetken verran
takertuisit minuun,
jotta edes kuolemasi hetkellä
ymmärtäisit sen tuskan,
mikä sisimpääni raatelee.
Älä astu veneeseeni
sillä minä veisin sinut yli rajan,
jonka takaa ei enää palata,
jotta edes hetken verran
olisit minun vallassani,
ottaisit minut huomioon.
Älä tule mukaani,
et selviäisi minusta hengissä.
* * *
Minä olen meri,
joka huuhtelen kasvojasi,
ja jätän vain kyynelvirtoja jälkeeni.
Minä olen meri,
joka aalto aallolta
vyöryy takaisin uudelleen ja uudelleen.
Minä olen meri,
joka tulvin ylitsesi,
ja hukutan sinut hitaasti tukehduttaen.
Minä olen meri,
ja oma merenneitoni,
eikä syvyyksistäni palaa takaisin kukaan.
* * *
Suudelma -välityspalkkio
* * *
Minä vihaan sinua,
sillä sinä et kaipaa minua,
et mieti kaiken päivää,
mitä minä teen,
missä kuljen,
ja ketä tapaan.
Minä vihaan sinua,
sillä sinä et tarvitse minua,
et turru kaivaten
kosketustani,
katsettani,
läheisyyttäni.
Minä vihaan rakkauttani sinuun,
sitä että minulle riittää,
kun olet olemassa
lähelläni
vaikka tavoittamattomissa.
Minä vihaan sitä,
että olen riippuvainen sinusta.
Minä vihaan niin monia asioita,
jotka liittyvät sinuun,
mutta kuinka rakastankaan sinua silti.
* * *
Minä tunnen läheisyytesi,
vaikka en näekään sinua.
Verhon raosta sinua etsin,
mutta en löydä.
Sinä piiloudut toisen verhon taakse.
Toisen omistaman verhon.
Kunpa olisin ikkunanpesijä,
että näkisin sinut siellä sisällä.
Istuisitteko vierekkäin,
halaisitteko
suutelisitteko.
Jokainen ohiajava auto voi olla sinun,
joka olet matkalla poispäin.
Minä etsin ja odotan sitä.
Ajaisitko luokseni?
Kääntyisitkö pihaani?
Vai lähtisitkö vain pois
palataksesi takaisin niiden verhojen taakse?
Odotanko turhaan?
* * *
Se kasvaa sisälläin
sitä ruokkivat muistot
antavat sille elämän
vahvistaen
voimistaen
kunnes se valtaa minut
kokonaan
kalvaa sisimpäin
repii minut hajalle
tunkeutuu ulos
enkä voi sitä estää
sillä sinä et antanut sen tulla ulos aiemmin
ja nyt se koituu surmakseni
minä kuolen
mutta se elää ikuisesti
sinussa
sillä sinä olet nyt kantaja
vastuussa aiheuttamastasi
* * *
Tanssilattialla
discovalojen alla
askel askeleelta sinua seuraten
olkapäähäsi nojaan
katsettasi tavoitan
kätesi ympärilleni kietoutuen
sumu silmissäni
kyynel poskellani
tunnen hetken läheisyyden
ruumiisi rytmin
omani laisen
kunpa kestäisikin ikuisuuden
pääsi alas painaen
silmin sulkeutunein
jatkat tanssiamme rakkauden