Haluaisin osata lentää.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Lentäisin korkealla kuin pääskyset poutasäällä.

Kiertelisin ja kaartelisin yläpuolellani vain taivaan kansi.

Alapuolellani koko maailma.

Kanssani lentäville pilville laskeutuisin.

Kiipeäisin pilvivuoristoissa.

Heittäytyisin niiden rotkojen kätköihin,

ja siivilläni vain liukuisin,

ja tuuli kannattaisi.

 

Haluaisin vielä korkeammalle.

Lentää ylös tähtien joukkoon.

Kiertäisin auringon ympäri selin,

etteivät silmäni sokaistuisi.

Ja jos väsyisin,

valjastaisin eteeni pitkäpyrstöisen komeetan,

jonka selästä tutkisin maailmankaikkeutta.

Kurkistaisin Orionin tähtisumuun,

laskettelisin liukumäkeä Saturnuksen renkailla.

Katsastaisin kirkkaimmat tähdet

ja veisin valon mukanani mustiin aukkoihin.

Kiertäisin aurinkokunnat ja galaksit,

kävisin avaruuden äärettömällä rajalla,

ja kurkistaisin rajan taakse.

 

Osaisinpa lentää.

* * *

Millaisia aarteita sisälläni kannankaan

Vilpitöntä hymyäsi,

kun ensi kerran näit minut.

Ujoa katsettasi,

jota rohkenin tavoitella.

Ensihalausta kömpelöä,

mutta lämmintä,

kun minua alkoi heikottaa.

Ensisuudelmaa,

vain huulten hellää hipaisua,

joka salassa vaihdettiin.

Aarteita, joita ei voi ryöstää,

mutta jotka voi sisälleen kätkeä,

ja vain toisinaan,

hyvin herkkinä hetkinä,

ottaa esille ja muistella.

* * *

Onni on istua vierelläsi.

Onni on hetki tämä jakaa.

Onni on olla aina lähelläsi.

Edessä tulevaisuutemme vakaa.

 

Onni on ilosi tuntea.

Onni on murheesi kantaa.

Onni on kainaloosi painautua.

Kuinka paljon voikaan toiselle antaa.

* * *

Olen niin väsynyt-

Ottaisitko kädestäni kiinni

sitä puristaisit

antaisit voiman virrata itsestäsi

virvoittaisit minut

että jaksaisin taas

tänäkin päivänä.

* * *

 

Sinä heikotat minua.

Soittajan sormilla

herätät kitarani henkiin.

Saat sen laulamaan

suloisemmin kuin koskaan.

Täytät ilman arvaamattomilla,

elävillä sävelillä

säkenöivillä, tummilla

soinnuilla.

Osaat kitaran kielen,

tuot musiikin elämääni.

Soittajapoikani.

* * *

Yöllinen kaupunki

täynnä kaupungin valoja

valoa lampuista

ja taivaan lamppuja

taivas täynnä tähtiä

tähtiä ja kuu

kuu yllä kaupungin

kaupungin öisen.

* * *

 

Haluan olla yksin,

mutta en yksinäinen.

Haluan seuraa,

mutta en seuralaista.

Haluan uskoa,

mutta en uskotonta.

Haluan valtaa,

mutta en vallatonta.

Naisen logiikkaa?

* * *

 

Sinun hymysi-

kuin pilven raosta

tunkeutuva auringonsäde,

neulasten lomasta

seuloutuva kuunvalo.

Kirkastaa päivän

ja valaisee yön.

Sinun hymysi puoleen

minä käännän kasvoni.

Sinun hymystäsi

minä valaistun.

 

 

* * *

 

Sinä arastelet katsettani,

pälyillen vilkaiset minua silmiin,

käännyt nopeasti pois.

Et malta olla katsomatta uudestaan,

vain huomataksesi,

etten ole irroittanut katsettani sinusta

hetkeksikään.

Hämäännyt taas

ja suljet minut ulos.

Älä pelkää minua,

vaikka tahdonkin nähdä sisällesi,

syvemmälle kuin muut.

Pyydän, edes kerran,

älä käänny pois.

Anna minun tuntea sinut.