Haluaisin osata lentää.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Lentäisin korkealla kuin pääskyset poutasäällä.
Kiertelisin ja kaartelisin yläpuolellani vain taivaan kansi.
Alapuolellani koko maailma.
Kanssani lentäville pilville laskeutuisin.
Kiipeäisin pilvivuoristoissa.
Heittäytyisin niiden rotkojen kätköihin,
ja siivilläni vain liukuisin,
ja tuuli kannattaisi.
Haluaisin vielä korkeammalle.
Lentää ylös tähtien joukkoon.
Kiertäisin auringon ympäri selin,
etteivät silmäni sokaistuisi.
Ja jos väsyisin,
valjastaisin eteeni pitkäpyrstöisen komeetan,
jonka selästä tutkisin maailmankaikkeutta.
Kurkistaisin Orionin tähtisumuun,
laskettelisin liukumäkeä Saturnuksen renkailla.
Katsastaisin kirkkaimmat tähdet
ja veisin valon mukanani mustiin aukkoihin.
Kiertäisin aurinkokunnat ja galaksit,
kävisin avaruuden äärettömällä rajalla,
ja kurkistaisin rajan taakse.
Osaisinpa lentää.
* * *
Millaisia aarteita sisälläni kannankaan
Vilpitöntä hymyäsi,
kun ensi kerran näit minut.
Ujoa katsettasi,
jota rohkenin tavoitella.
Ensihalausta kömpelöä,
mutta lämmintä,
kun minua alkoi heikottaa.
Ensisuudelmaa,
vain huulten hellää hipaisua,
joka salassa vaihdettiin.
Aarteita, joita ei voi ryöstää,
mutta jotka voi sisälleen kätkeä,
ja vain toisinaan,
hyvin herkkinä hetkinä,
ottaa esille ja muistella.
* * *
Onni on istua vierelläsi.
Onni on hetki tämä jakaa.
Onni on olla aina lähelläsi.
Edessä tulevaisuutemme vakaa.
Onni on ilosi tuntea.
Onni on murheesi kantaa.
Onni on kainaloosi painautua.
Kuinka paljon voikaan toiselle antaa.
* * *
Olen niin väsynyt-
Ottaisitko kädestäni kiinni
sitä puristaisit
antaisit voiman virrata itsestäsi
virvoittaisit minut
että jaksaisin taas
tänäkin päivänä.
* * *
Sinä heikotat minua.
Soittajan sormilla
herätät kitarani henkiin.
Saat sen laulamaan
suloisemmin kuin koskaan.
Täytät ilman arvaamattomilla,
elävillä sävelillä
säkenöivillä, tummilla
soinnuilla.
Osaat kitaran kielen,
tuot musiikin elämääni.
Soittajapoikani.
* * *
Yöllinen kaupunki
täynnä kaupungin valoja
valoa lampuista
ja taivaan lamppuja
taivas täynnä tähtiä
tähtiä ja kuu
kuu yllä kaupungin
kaupungin öisen.
* * *
Haluan olla yksin,
mutta en yksinäinen.
Haluan seuraa,
mutta en seuralaista.
Haluan uskoa,
mutta en uskotonta.
Haluan valtaa,
mutta en vallatonta.
Naisen logiikkaa?
* * *
Sinun hymysi-
kuin pilven raosta
tunkeutuva auringonsäde,
neulasten lomasta
seuloutuva kuunvalo.
Kirkastaa päivän
ja valaisee yön.
Sinun hymysi puoleen
minä käännän kasvoni.
Sinun hymystäsi
minä valaistun.
* * *
Sinä arastelet katsettani,
pälyillen vilkaiset minua silmiin,
käännyt nopeasti pois.
Et malta olla katsomatta uudestaan,
vain huomataksesi,
etten ole irroittanut katsettani sinusta
hetkeksikään.
Hämäännyt taas
ja suljet minut ulos.
Älä pelkää minua,
vaikka tahdonkin nähdä sisällesi,
syvemmälle kuin muut.
Pyydän, edes kerran,
älä käänny pois.
Anna minun tuntea sinut.