Plussa toi tullessaan aivan tajuttoman väsymyksen. Eihän tässä ole jaksanut tehdä mitään ylimääräistä. Blogi ollut siis tauolla. Nyt äitienpäivän kunniaksi sain lopultakin valmiiksi sukat perheen isille. Jämälangoista syntyivät. Eivät taida ihan pian käyttöön päästä, mutta syksyllä sitten. :)

Äitienpäivä alkoi perinteisellä kakkukahvituksella sänkyyn. Esikoinen oli hoidossa väsännyt ihanan pikkuliinan ja kortin. Kun kysyin kortin kuvasta niin hän sanoi, että siinä on äiti (huomatkaa pitkät hoikat sormeni!) ja masussa vauva ja selitti asiantuntevasti missä kuvassa oli napanuora ja vauvan sydän ja aivot. Hehee...tuleva lääkärikö? :)

Elämä yllätti jälleen kerran. Reilut 1,5 v yritystä ja lopulta tuli plussa raskaustestiin. Pää on ollut pyörällä koko viikon. Nyt vain toivon hartaasti, että raskaus sujuisi hyvin ja marras-joulukuussa meillä olisi uusi pienokainen talossa.

Sormet syyhyää päästä neulomaan pikkuisia nuttuja...en vielä uskalla, niin alussa ollaan.

 

Tämä on vielä pakko lisätä. Nelivuotiaamme on hirmuisen innostunut vanhaan animaatiosarjaan "Olipa kerran elämä". Siis TODELLA innostunut, ei muusta puhukaan. Haluaisi leluja siitä sarjasta, mutta eihän sellaisia kaupoista löydy. Ite on pitäny väsätä. Yksi suosikkihahmo sarjassa on sellainen "pöpöimuri", niin kuin Matias sitä kutsuu. Pyöreä, jolla on monta lonkeroa, ja se imuroi pahat bakteerit ja virukset pois. No sellainen piti saada. Kierrettiin ensin lelukauppa läpi, muistuttaisiko joku pöpöimuria. Ei löytynyt. Kaivoin sitten kotona esiin vanhan sählypallon, sellaisen reikäisen, laitoin reikiin pari puupalikkaa jaloiksi, ja pujottelin lonkeroiksi piippurasseja. Lapsi suorastaan kiljui riemusta. Sillä pöpöimurilla on leikitty nyt hurjasti.

Tänään innostuivat isänsä kanssa askartelemaan "pöpön". Oli pakko ottaa kuva, kun oli niin hellyttävä:

Siis kuvitelkaa, vähän pahvia, vanha vessapaperin hylsy, askarteluhuopaa, yksi keltainen massapallo (jäänyt pääsiäistipuviritelmistä vuosi sitten) ja tuommoiset jännät silmät. Kyllä Matiaksella silmät loisti. Tämä on nyt kai sitten jonkinmoinen flunssapöpö.

On nuo lapset vaan mahtavia mielikuvituksensa kanssa :) Ja kiva, että isin ja äidin "kötystykset" kelpaavat leluiksi.

 

Mielenkiintoista, tulipa koettua ja nyt pitää kai analysoida tämä ;) Mä oon kyllä just semmonen "jauhaja", että jauhan ja analysoin kaikkea.

Tämä testi löytyy tuolta:

Aurasi pääväri:

Sammaleen vihreä

Sammaleen vihreä metsän sävy aurassa muodostaa sillan fyysisen ja henksien maailman välille. Sammaleen vihreä ihminen kokee ensin ja analysoi sitten kokemansa. Sammaleen vihreä auran väri kertoo ihmisen tarpeesta turvallisuuteen, pysyvyyteen ja sekeään logiikkaan. Hän selviytyy parhaiten ympäristössä, jossa säännöt ovat selkeät ja rajat tarkat, jossa teon seuraukset ovat loogiset ja välittömät.

Sammaleen vihreä muistuttaa harmaata siinä, että he käsittelevät maailmaa hyvin analyyttisesti ja järjestelmällisesti, mutta sen ohella hänellä on harmaata ihmistä humattavasti intuitiivisempi kyky havainnoida ympäristöään.

Sammaleen vihreällä ihmisellä on yleensä kyky määrittää etäisyyksiä ja esineiden kokoja käsittämättömän tarkasti vain silmämääräisesti arvioimalla, tai kädessään punnitsemalla.

Sammaleen vihreän ihmisen suhde ympäristöönsä on sekä kokemukseen perustuva että vaistonvarainen.

Aurassasi voimakkaita:

lila;keltainen;sininen;harmaa;

Kaivelin kaappien kätköistä vanhoja neuletöitäni, kaikkia en löytänyt, mutta jotain sentään. Muistot tulvivat mieleen jokaisen työn myötä. Tässä ne mitä löysin.

Ensinnäkin tämä keltainen puuvillalangasta neulottu lapsen pusero, ehkä noin 1-1,5 v kokoa. Tähän kuuluu myös shortsit joissa tasku ja siinä punainen ruusukuviointi. Harmi kun en noita shortseja löytänyt tähän hätään, lisään kuvan joskus myöhemmin, jos sen löydän. Tämän kokonaisuuden neuloin jo vauvakuuumeisena, kun en edes odottanut vielä esikoistani, Matiasta. Ehkä vähän tyttömäinen, mutta hyvin toimi pojallakin. Paidan kauluksesta tuli vähän reilu. Varsinkin kun meidän poika on rakenteeltaan todella kapea ja hoikka. Shortsit olivat kovassa käytössä vähän hienompina "kaupunkishortseina".

Matiasta odottaessani neuloin tämmöisen n. 60cm villapökät talvihaalarin alle. Lanka taisi olla joku Bambiino.. Samaan syssyyn neuloin violetin hupparin, jota en tähän hätään kuvaan enää löytänyt.  Vielä kun saisi joskus näihin housuihin täytettä...

Tässä iki-ihana vaunupeitto, jonka neuloin myös odotusaikana. Tuollainen hento oranssi sopi ruskeisiin vaunuihin tosi hyvin. Kevyt peitto, autossakin toimi torkkupeittona. Tämä oli kyllä ihan ehdoton suosikkini. Lankamerkkiä en muista. Ostin langan alun perin sitä varten, että neulon itselleni kesäisen topin, mutta parempaan käyttöön tuli kyllä näin. Langassa oli osittain pellavaa, ja se teki siitä miellyttävän tuntuista.

Meillä kestoiltiin. Alussa harsoilla ja villahousuilla, tässä muutamia hahtuvalangasta neulottuja villavaippahousuja, käytössä kulahtaneita kyllä, mutta varmaankin ihan toimivia vielä. Kun vauva oli liikkuvaisempi, niin vaihdettiin vähän erilaisiin kestoihin.

Novitan Tennessee langasta muistaakseni syntyi seuraava neulepusero. Vähän merimieshenkinen. Matias on syvästi inhonnut aina kaikkia neulepuseroita, myös tätä, vaikka onkin viileämpi kuin oikea villapusero, tuollainen kesäneule. Vähälle käytölle siis jäi, mutta jospa joskus pääsisi vielä käyttöön. Samaan sarjaan kuului myös pipo. Se kyllä kelpasi kesähelteillä, kun oli mukavan viileä.

Ajattelin vielä ottaa kuvan kaulaliinasta jonka kudoin itselleni muutama vuosi sitten. Ruskean talvitakin seuraksi tällainen Novitan (?) Tango-langasta kudottu "karvaliina". Toisessa kuvassa varsinkin näkee miltä liina näyttää. Aivan ihanan pehmeä ja ylellisen tuntuinen. Jostain syystä muilla väreillä ei tullu vastaavaa liinaa, vai muuttuiko langan koostumus jossain vaiheessa? Neuloin nimittäin lahjaksi vastaavan violettisena, eikä siitä tullut tuommoista ihanaa "turkiksentuntuista".