Lintu lasinen,<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
haarapyrstöinen,
varjo etanaa sarvipäistä muistuttaen
kuoleman lintu
sisältä mustaa
elotonta
vain lasia arvotonta
pinnan kiilto
alle kätkee
kovan ytimen
sen sydämeen
pääse en
* * *
Sinä vastasit
ja minä kuulin äänesi
valehtelin
esitin vierasta
etkä sinä tuntenut ääntäni
vai tunsitko?
* * *
Valkoinen valhe-
jälleen yksi kiertoilmaus sille,
kun luulemme tietävämme
mikä on toiselle parasta
* * *
Minä kävelin päin seinää, puuta
kietouduin muoviin mustaan
upottauduin sulaan asfalttiin
ja kivetyin sisuskalujani myöten,
paitsi sydämeni hakkasi
onttoa kumeaa ääntään
kivisen kuoren uumenissa
kunnes sekin vaikeni
feenix ei herännyt enää
* * *
minä seisoin kuolleena
edessäsi, tukahtuneena
ja sinä luulit minun olevan elossa
et tuntenut kalman hajua
et nähnyt katsetta kauas kaikkoavaa
et tunnistanut Tuonelan virtaa
jos olisit tiennyt olisitko juossut aiemmin karkuun?
Vai olisitko antanut tekohengitystä?
* * *
Sinun silmissäsi asui nauru
huulillasi kareili aina pieni hymy
sinua pidettiin hauskana
koska sinä aina nauroit
aina kujeilit
laskit kaikesta leikkiä
minustakin
enkä minä tiennyt voisinko uskoa sinua
voisinko koskaan luottaa sanoihisi
mutta minä en välittänyt
minä viehätyin elämänilostasi
naurustasi
silmiesi pilkkeestä
en etsinyt niistä totuutta
en valheetonta ajatusta
minä en sellaista tarvinnut
koska sinäkään et sillä mitään tehnyt
- elämän leikissä
täysillä mukana
sen minä opin sinulta
jojomieheni,
ja keltainen kumiankka
keinukoon loputtomiin ammeen aalloilla
* * *
Me kisailimme
kutittelimme toisiamme
nauroimme
laskimme leikkiä
kuin veli ja sisar
minä nauroin sinulle
ja sinä minua
kerroit kumiankastasi
ja minä kysyin missä sinun jojosi oli
ja me ymmärsimme toisiamme
ja meillä oli niin hauskaa,
etkä sinä enää nauranut minua
vaan hymyilit minulle
* * *
En minä sinua
koskaan saa,
kyllä minä sen tiedän,
minä vain en usko sitä.
* * *
Kuinka paljon voi ihminen
sisälleen kätkeäkään,
tulivuorenkin piilottaa
alle hyisen jään.
Eikö huomaa toinen
alle kylmän ja kovan
tunteen tulisen,
kipunoivan,
piiloutuvan.
Eikö sytyttää toinen osaa
tunteen paloa lämpöistä
mikä jään voisi sulattaa
joka kahlehtii yksinäistä
Ei pure hakkukaan
läpi pääse kylmän kuoren
ei väkisin voi valloittaa
vain lämmöstä sulaen
avautuen.
Ja sydän sydämestä riemuitsee.
* * *
Ei kai se haittaa
vaikka haaveisiini kuulut
vaikka unelmiani elävöität
lähes hetkittäin.
Minä tiedän,
olet toisen oma,
silti hellytät aina mun sydäntäin
ei kai se haittaa?
* * *
Minun on niin kylmä
ja minä tiedän, että sinä olet lämmin
tulisitko ja lämmittäisit minua?
Minä olen niin hento
ja minä tiedän, että sinä olet vahva
kantaisitko minua, kun en jaksaisi jatkaa?
Minä olen niin yksin
mutta sinusta en tiedä
ajatteletko sinä minua?
Tulisit ja kertoisit
halaisit ja antaisit minun katsoa sinua silmiin
lukea toivomani tunteet
tulisit
* * *
Minun on niin kamalan ikävä sinua
tunnen sen sisimmässäni
se kalvaa vatsassani
sekaa ajatukseni
heikottaa jalkojani
kostuttaa silmäni
ja minä kuuntelen laulujamme
uudestaan ja uudestaan
enkä minä usko
sinun edes muistavan minua nyt
* * *
Miksi aina pitää kaivata jotain
miksei koskaan voi olla onnellisesti yksin
miksi ruumiini huutaa kosketustasi
ikävöi hellää syleilyäsi
kosketustasi
ja mikset sinä tule vaikka pyydän
* * *
Kunpa kuulisit minua
näkisit ajatukseni juuri nyt
näkisit kaipuuni
kuulisit ikäväni
tulisit ja halaisit
hyväilisit ja lohduttaisit
minä olen niin yksin ilman sinua
* * *
Miksi sitä on niin tyhmän ylpeä
vaikka tietää satuttaneensa
niin ei voi pyytää anteeksi
koska toinen satutti ensin
miksei voi unohtaa itseänsä
ja ajatella toista
joka jo pyysi anteeksi,
mutta itse oli niin itsekäs,
ettei suostunut kuuntelemaan.
Anna anteeksi, ystäväni,
joka olet minulle rakas.
* * *
Miksi teit sen taas
sytytit toivonkipinän
juuri kun olin
pääsemäisilläni eroon sinusta
* * *
Harvat sanasi
antavat enemmän kuin tarkoitatkaan.
Minä nielaisen ne sisälleni
lämmittelen niitä,
että ne saisivat mieleiseni muodon,
että vakuuttuisin - sinäkin välität
* * *
nä hä
si ja n
hä n
ja si
nä
minä
* * *
Rakkaat ystäväni
teitä oli niin monta
niin monta
että postiluukkuni
jumittui
* * *
Minä haluan sinut
tiedätkö sinä sen vielä
vai luuletko, että
sydämeni on pumpannut sinut ulos?
Ehkäpä sinä pulppuatkin veressäni
se veri on kuumaa
moottorini kehrää
ja minä raavin kynsilläni
päästäkseni syliisi
