Kirjan sivujen välistä<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
se putosi jalkojeni juureen
kellastuneena
repeytyneenä
viestinä vuosien takaa
kuvapuoli ylöspäin
silti hassusti nurinkurin
seisoit päälläsi edessäni
hymyilit suupielet alaspäin
kuka oletkaan,
olen unohtanut nimesi.
* * *
Sinä ymmärrät minua
kun maailma kaatuu niskaani
sinä olet kärsivällinen
kestät oikkuni, päähänpinttymäni
sinä jaksat,
kun minä en
kiitos että olet olemassa
kiitos että synnyit
* * *
Elämän köynnös
Elämän köynnös verhoaa
vihreään huntuun kivisen maan
jo pienestä lähtee kasvamaan
halu elää ylöspäin kohottaa
Jokainen verso, vaikka pienikin
kasvaa ja haaroo täyttäen maan
kevään saapuessa alkaa kukkimaan
lisääntyy ja versoo, yksikin
Kiveä monta näkee matkallaan
kiipeää pitkin liukasta pintaa
vaikka putoaa, ei ilman uusintaa
mistään luovu, elon matkallaan
Ei loppua näy, ei maaliviivaa
niin kauan jatkaa kuin voimia on
ja kun viimein saapuu hetki kohtalon
muuttuu maaksi taas, sen lannoittaa.
* * *
Elämäni taulu
Elämäni taulussa
on koittava päivä uus
oksalla lintu, sen laulussa
viha, suru ja iloisuus
Sitä taulua unessakin maalaan
käytän värejä, sävyjä monta
saan kuusipuutkin kukkimaan
en tunnista mahdotonta
Tauluni raameihin kätkeytyy
elämäni unelmat ja todellisuus
sitä katsoessa nauraa tai pelästyy
miksi niin - se on salaisuus
