Yö<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
tuo varjot esiin
synkkyyden
harmauden
mustan ja valkoisen
ei värien sekamelskaa
ei polttavan punaista
ei väkevää vihreää
ei kiduttavan keltaista
ei sotilaallisen sinistä
vain harmaata
yksinkertaista
moninkertaisin vivahtein
ja selkeys on edelleen utopiaa
vain harhaa
vain harhaa
* * *
Jospa maailmankaikkeutemme onkin
vain suuri pyörivä discopallo,
jonka sisällä elämme,
ja tähdet ovat pieniä aukkoja
taivaallisten jättiläisten discovalojen välkkeeseen.
Ja jospa ukkosilma onkin vain
shamppanjapullojen korkkien pauketta
ja loiskuvaa juomaa
valonheitinten välähtelyä.
Onko elämämme vain yhtä tanssia ja juhlaa?
* * *
Äärettömyyden rajalla
minä leijun
rajaa kohti lentäen
minä tunnen ajan virtaavan ohitseni
nopeammin kuin minä
se tulvii ajattomuuteen
ja lakkaa olemasta
muuttaa muotoaan
minä suljen silmäni
ja tunnen kuinka minua kannatellaan
ja minä tunnen kuinka raja lähestyy
kutinana ihollani
kosketuksena keveänä
ja minä tunnen sen mustuuden
joka hitaasti minut ympäröi
ja minä tunnen sen loisteen
joka minusta säteilee
haalenee
sammuu
ja minä olen perillä
* * *
Yön lapsi
elää mustuudessa
joka imee valon itseensä
rakastaa pimeää
varjoja
synkkiä kellareita
Yön lapsi
ei ole yksin
yö seuranaan
kehrää valon säikeistä
verkon
jota ei valo läpäise
ja asustaa itse verkon keskellä
Yön lapsi kietoo verkkoonsa
sen joka pimeyteen eksyy
* * *
Kuuntele hiljaisuutta
ja se puhuu sinulle
äänetön viesti
joka kertoo
niin paljon enemmän
kuin ääni
sanattomuuden tulva
vyöryy ylitsesi
täyttää mielesi ajatuksilla
ja sinä ymmärrät
* * *
Ethän naura minulle
jos kerron jotain?
Minä pidän käsistäsi
hoikat sormet jotka tietävät
mitä tekevät
Ethän naura vaikka jatkan?
Minä pidän tavastasi katsoa kaukaisuuteen
vaikka siten suljetkin minut ulos
mutta jonakin päivänä
ehkä otat minut sinne mukaan
Ethän vieläkään naura?
Vaikka sanonkin,
että sinussa on kauneus,
joka loistaa ulospäin
jokaisessa sanassasi
jokaisessa katseessasi
Nyt - etkö nauraisi?
Sillä minä pidän naurustasi,
joka pulppuilevana
täyttää ilman
* * *
Liian usein näen sinut hymyilevänä
silmäsi murhetta tihkuen
sinä naurat, mutta et sydämestä
surua sisälläsi kantaen
Kerran nauroit onnellisena
se joskus mieleesi palaa
ilman täytti silloin ilo aina
oli onnen tunne tulvivaa
Sun kerran vielä hymyilevän
miten hartaasti toivonkaan
naurun silmistäsikin löytyvän
jospa kanssas sen hetken jakaa saan
* * *
Ottaisitko minut sisälle
jos koputtaisin ikkunasi takana
ottaisitko minut syliisi
oltaisiin vaan
ihan hiljaa
ja pidettäisiin toisistamme kiinni
valvottaisiin yhdessä
katsottaisiin nousevaa täysikuuta
* * *
Minä en runoile
minä jaan ajatuksiani,
sanojani
laitan ne kiertämään
kierrätän uusiotavaraa
kuin tyhjiä maitotölkkejä.
* * *
Tämä on runoa
sitä ei tarvitse varoa
vain sanoja punoa
yhteen solmia
tai sitoa -
helppoa
Ei ole - vaan outoa
järjen satoa
järjen katoa
tunteillansa sanoa
vailla tiedon janoa
Ei järjen valoa
sammuta, tietoa jaloa
vaan ilman runoa
aistien paloa
on elämä onttoa
* * *
